30. maaliskuuta 2013

Pupu is ready



Hän valmistui täksi pääsiäiseksi, jipii! Kasvot tuli ommeltua joten kuten, toinen silmä on hyvä, mutta toinen ihan hassu. Nenästä tuli vähän pitkä, lyhempi olis ollut nöpömäisempi. Hyvä että on kuitenkin persoonallisuutta, siihen voikin aina verhota kaikki epätäydellisyydet.
  


Pitkäkoipinen heppuli, tömistäjän jalat. Villapaita on isostaveljestä ja siksi lyhyt, ettei peitä häntää. Napapaita!




 Hei vaan ja hauskaa pääsiäisen jatkoa!



28. maaliskuuta 2013

Keinusänky ja keskeneräisiä




Meillä on olohuoneessa uusi huonekalu, miehen ihan itse tekemä. Nähtiin syksyllä Fiskarsissa muotoilunäyttelyssä tällainen roikkuva sänky ja heti mies päätti, että tuollainen meille olkkariin. Välillä koko juttu jo unohtuikin, mutta sitten näin Pinterestissä kivan kuvan vastaavasta sängystä, jossa oli kauniit valkoiset pitsipeitot ja tyynyt päällä. Ei mennyt kun pari päivää ja valmista tuli!

Pitkät puut on vanhasta telttasängystä, jossa mieheni pappa nukkui kesäöinä rintamamiestalonsa sivurakennuksessa sairaalan yövuorojen jälkeen. Isolle miehelle piti olla aika jykevät puut! Ne on nyt kauniisti harmaantuneet ja yhä kestävät. Niiden päälle kiinnitettiin vaneri. Kattoon koukut ja narulla kiinni!  




Ja tässä in action. Poikani lepäilee partioretkestä väsyneenä -mutta onnellisena ; ) ja Ellikin tykkää. Ihmeellinen kissa, kun ei välitä vaappuvasta alustasta! Sitä saa kantaa pyykkikorissakin pitkin taloa (se menee usein kököttämään siihen valmiina matkustamaan), eikä se ole moksiskaan. Pärjäisi siis laivakissanakin varmasti erinomaisesti. Vaikka ei me sitä laivalle päästetä!



Käsityöpuolella isoja projekteja on nyt muutama kesken, yllä villatakki ohuesta huivilangasta. Valmistuminen onneksi melkein näköpiirissä, sillä taka- ja etukappaleet ovat valmiit ja eka hihakin jo tuossa kuvan vaiheessa.



Viime pääsiäisen alla kaulaan asti neulomani pupu on nyt saanut pään, mutta kasvot vielä puuttuu, ja villapaita. Inhoan kirjomista (koska olen siinä tosi surkea, tulee ihan wonkyä jälkeä), mutta koitan saada lähipäivinä itsestäni irti sen verran, että saisin tuon valmiiksi. Ohje on Arnen ja Carlosin kivasta pääsiäiskirjasta, josta löysin mallin myös tuohon kukkamunaan. Noitakin haluaisin ehtiä tehdä lisää : )


25. maaliskuuta 2013

Kasvaa ja vihertää!



Kevään merkkejä sisätiloissa :) Jouluruusu pukkaa pientä vauvalehteä ja varmasti koko kasvi odottaa kevättä yhtä innolla kuin minäkin.




Autotallissa talvehtineet pelarginoat selvisivät vähän vaihtelevasti. Osa ei selvinnyt, mutta muutama reipas yksilö sitäkin paremmin. Yksi työntää uutta versoa ihan täpinöissään.



Iihanaa kellertävän vihreää, uutta ja tuoretta!



Pelargonin nukkapintaiset lehdet ovat jotain aivan vastustamatonta. Ja tuoksustakin tykkään, vaikka se varmasti jonkun nenään onkin "hajua".

Kevät tulee, uskon sen nyt!


20. maaliskuuta 2013

Liftarintapainen


Kun kerran on vielä täysi talvi, niin käytetään sitten villahuivia! Olen ihaillut ihmisten tekemiä Hitchhiker -huiveja, mutta periaatteesta en halua maksaa neuleohjeesta (koska ilmaisiakin on pilvin pimein). Niinpä kokeilin ihan itsekseni tehdä tuollaista harjareunaa lisäämällä tasavälein neljä silmukkaa työn toiseen reunaan. Vastaavasti kavensin joka kerroksella yhden silmukan toisesta reunasta ja lisäyskerroksella myös ns. nurjalta puolelta. Tuloksena tasaisen vino pötkö, jonka toisessa reunassa harkkoja.


Lankana jälleen yllätyskerää Purosta, melkoisen pehmeää kaulalla. Ja kiva päättelyurakkakin oli :) Uusi-vanha ihastusvärini oranssi puskee eri puolilta esiin, kuvassa näkyvä paita yhtenä esimerkkinä. Väristä oikein pirskuu energiaa!



Oranssia tekee mieli kerätä myös kotona näkyville. Kaivoin kesälomareissuilta tuotuja simpukankuoria ja kiviä täytteeksi ja mahtui sekaan myös yksi kalteva tornikin.




Kauniita kiviä laitoin myös Elsan lempituolista hankitun lasikuvun alle. Kivet on Marmaranmeren rannalta ja joukossa on myös meren tyrskyissä pyöristyneitä tiilen- ja betoninpalasia, kivan värisiä sellaisia.

Näitä katsellessa tulee pakostikin kesähaaveet mieleen. Kohta, kohta...


18. maaliskuuta 2013

Kevään valossa




Aurinko lämmittää jo ihanasti, vaikka pakkanen ulkona pureekin. Ikkunalla verhon takana on perheemme pienellä otuksella mitä mainioin lämmittelypaikka.



Sivuprofiili on aika uljas :)



Näin ihanaa auringossa siis on! Patterillaköllöttelyhetken jälkeen pitääkin sitten suoristaa itsensä vaikka pöydän alle viilenemään.



Synttäriviikonloppua on meillä vietetty. Kivaa oli, onneksi tasapyöreisiin (40) on vielä yksi vuosi armonaikaa. Töistä sain aivan ihanat vaaleanpunaiset tulppaanit ja appivanhemmlta vihertävänvalkoiset. Kevään ekat tulppaanit meillä, kauniita ovat ja toivottavasti kestävät piiiitkään!



14. maaliskuuta 2013

Please, kevät...


Nyt alkaa mitta täyttymään tuohon talveen ja pakkaseen (aamulla -21!!), että on otettava järeämmät keinot käyttöön ja kaivettava esiin vähän kuvia viime keväältä. Omalla kohdallani tämä pitkittynyt talvi aiheuttaa vain  ahdistusta, apaattisuutta ja muuta epäelämää. Iloa ei saa niinkuin mistään. Tai no jospa näistä kuvista hiukan :)



Viime keväänä pihalla oli montakin mittavaa urakkaa, joista yksi näkyy tässä. Takapihalla terassien välisellä viheralueella kukoisti pikkutalvio ja vuohenputki. Seassa vähän saniaista, mustikkaa (!) ja yllättäen käynnöskuusamaa. Ihan ensiksi riivin pois kitukasvuiset vuorimännyt ja ruman alppiruusun.



Muutaman viikon päästä näytti jo tältä, osassa penkkiä. Oikealla ylhäällä näkyy vielä tunkeilijoita, jotka tapansa mukaan puskee esiin terassilautojen välistäkin.

Puutarhan toisena kevänä on kiva katsoa, mitkä perennat viihtyy missäkin ja mitkä tulisi siirtää. Ja väleihin mahtuu varmaan uusiakin. Luvassa tänä keväänä on paljon talon eri osien ulkomaalausta ja rapsuttelua sekä mm. terassin laajennusta. Kunhan se kevät näyttäisi edes pieniä merkkejä tulemisestaan, huoh...



Voisin oikein mielelläni tehdä Ellit ja hypätä pahvilaatikkoon talvea piiloon.


7. maaliskuuta 2013

Elllllliiii


Pieni postaus pienestä mussukasta : ) Mutta mihin hävisi kaikki jalat? Nukkumista ilmatyynyalus -malliin. (Leikin Picmonkeyllä ja yläkuvaan tuli ehkä vähän liikaa lämpöä, oranssit kohdat oikein loistaa kuvassa, ei noin paljoa oikeasti!)



Taipuisa jalka leukatukena? Näyttää ihan kumimaiselta, mutta kai siellä kuitenkin ihan suora luu on sisällä...)



Elli sai lahjaksi mun entiseltä työkaverilta kivan majan, mutta kuka ryökäle on valloittanut sen neulejutuillaan? Törkeää toimintaa! Onneksi pikku kissa mahtuu kuitenkin mökkiinsä, kun poistin sieltä edellisen postauksen sukat. No, oli nekin ihan mukava alusta hänelle. Tuolla alakorissa Elli ei ole kuin kerran käväissyt, joten sen pystyin ihan hyvällä omallatunnolla ottamaan omaan käyttöön.

Joulukuusella on peitetty punainen applikoitu kiinalainen merkki, koska se ei ole kivan näköinen. Jonkun keväisemmän peiteläpyskän voisi kyllä keksiä ;)

6. maaliskuuta 2013

Varpaista aloitetut valmiina


Sukkakurssilla aloitetut varpaasta varteen sukat ovat nyt valmiit! Kantapääksi tein Mittatilauspolvareiden (Ullasta) ohjeen mukaisen kantapään ja siitä tuli ihan siisti, tosin vahvistamaton.



Varteen tein Toscana -kuviota, jonka ohjeen jäljensin kurssilla kirjasta "Varpaista varteen, neulo kahdet sukat kerralla". Kuvio ihan kiva, mutta jokseenkin tylsää naulottavaa. Se myös kinnasi aika lailla kuvion luonteesta johtuen (kolmen silmukan nostoja neljän kerroksen ajalla, ei siis mikään ihme), vaikka lisäsinkin paljon silmukoita ekalla kerroksella. Liian tiukkoja varsista ei kuitenkaan onneksi tullut. Loppuun laitoin vielä ´tyttöreunan´.

 


Tekniikasta innostuneena aloitin jo ekana kurssi-iltana toisetkin sukat samalla tavalla, mutta paksummalla langalla (7 veljestä Polkka, puikot 3,5). Kunnianhimoinen tavoitteeni oli käyttää koko kerä ja varressa lankaa vaan riitti ja riitti. Löysensin tiheyttä, lisäsin silmukoita ja tuloksena oli pöhkön näköiset trumpettivarret. Istuu kuitenkin jalkaan hyvin ja toimii vielä paremmin käännettynä.



En oikein tiedä, mitä mieltä olisin tuosta Polkasta. Aluksi se tuntui kauniilta, ja onhan tuossakin langassa kivat sävyt. Kuitenkin lopputulos on vähän liian sekava. En siis tykkää hirveästi kokonaisuutena. No, tulipahan tehtyä.

1. maaliskuuta 2013

Kortteja lisää




Korttientekoinnostus tuotti viime metreillä vielä nämä muutamat tätikortit. Sopii yleisonnittelukorteiksi kenelle vaan naispuoliselle.


Tädit kurkkaa kehyksen takaa, laukut sievästi jaloissaan.



Mitä lie möhkälettä kantaa hän? Tumman liiloja tulppaaneja varmaankin.





5 vuotta täyttäneelle kummipojalle tein avaruuskortin, koska toimme hänelle Italiasta avaruus-pastaa :)