31. toukokuuta 2014

Pannuhuoneesta kodinhoitotila




Vastapainoksi puutarhapostauksille vilautan vähän meidän uusinta huonetta. Maaliskuussa meille tuli maalämpö ja sen myötä pääsimme eroon öljykattilasta. Pannuhuoneen ei tarvitse enää olla paloturvallinen, vaan siitä tuli ihan normaali huone. Maalämpömasiina oli pakko sijoittaa hassusti ikkunan eteen, sillä sen taakse pitää päästä huoltotöihin tarvittaessa. Valoa pääsee ikkunasta kuitenkin ihan riittävästi, kun eihän tuolla nyt varsinaisesti oleilla.

Huoneeseen saatiin siirrettyä koko pyykkihuolto. Vanha kuivausrumpumme, jota käytämme vain lakanoille ja pyyhkeille, ei ole mikään kaunistus, joten on kivaa että se ei ole enää niin näkösällä. Mustassa hyllykössä on pyykkikorien lisäksi pesu- ja puhdistusaineita ja joitakin työkaluja. Imurikin huoneessa usein majailee.



Tuo vanha valonkatkaisija on oikeastaan ihan symppis : )

Ennen huoneen ovi oli perinteinen, kamalan ruma ja painava pannuhuoneen metalliovi. Olipa se vielä paneloitu ulkopuolelta. Koska mitoitus ei ole mikään standardi, meillä oli vähän päänvaivaa miettiä, mistä saisi uuden oven. Muistin sitten, että Metsänkylän navetalla on netissäkin tietoja mm. ovista mittoineen päivineen ja sieltä löytyikin parilla klikkaisulla juuri oikean kokoinen ovi! Isäni sai sen asennettua hienosti rakentamalla karmit metritavarana myytävästä ovenkarmilaudasta. Hän myös haki oven navetalta, puhdisti, hioi ja maalasi sen. Aika velho remonttimieheksi se mun isä : )




Kylpyhuoneeseen jäi aikamoisen tyhjä kohta pesutornin muutettua uuteen huoneeseen. Pikaratkaisuksi hankimme pyyhehyllyt Ikeasta. Elli kokeilee ja toteaa hyllyn mielenkiintoiseksi. Ja juu, tuo tursake yhden jalan alla on ollut paikoillaan jo aika monta viikkoa. Saas nähdä, saammeko kesän aikana sen vaihdettua johonkin nätimpään... (Pahoittelut huonolaatuisesta kännykkäkyúvasta!)





Ainiin, löysin roskalavalta rikkinäisen (=jalustattoman) karttapallon. Se on hieno ja pahvinen. Avasin sen ja meinaan ehkä tehdä siitä kaksi lampunvarjostinta, näin Pinterestissä niin hienoja sellaisia. Saas nähdä, saanko aikaiseksi tänä kesänä vai jääkö ikuisuusprojektiksi ; )



26. toukokuuta 2014

Pihaa ennen ja jälkeen, osa 2












Toinen osa katastrofaalisia ennen -kuvia ja toivottavasti vähän inhimillisempiä jälkeen -kuvia kattaa takapihan alueita. Kun muutimme, iso osa takapihaa oli villiintymään päässeen keltarunkokanukan peitossa. Tuo kamala kasvi tekee uuden alun siihen kohtaan maata, johon oksa koskettaa. Näissä kuvissa ei edes näy alkutilanne kokonaisuudessaan, vaan kanukkaa niissä on jo jonkun verran käsitelty.





Kaivo oli jäänyt ihan kokonaan kanukan alle ja nurmikko oli mennyttä suurelta osalta. Ekana kesänä raivauksen jälkeen se kuitenkin kasvoi ihan nätiksi.






Tramppanurkassa oli ennen vain ja ainoastaan kanukkaa. Nyt jo vähän muutakin : ) Ihan nurkkaan jätin vielä  muutaman olsan punarunkoista versiota, joka ei ollut ihan niin hurja leviämään kuin keltarunkoinen. Sitäpaitsi punarunkoinen on ihan kauniskin.








Sama kohta, vähän eri vinkkelistä. Aidan vieressä kasvaa vasemmalla puolella päärynäpuu ja luumupuu, oikealla puolella syyshortensiaa. Kuva on jo useita päiviä vanha, tällä hetkellä puiden lehdet ovat jo aika isot ja tulppaanitkin kukkii.








Ihan vähän on onneksi edistytty alkutilanteesta : )








Ai että nuo juurakot oli valtavia! Aina oli muutama juuri jossain kinnaamassa, kun jo luuli saavansa juurakon nousemaan. Siinä touhussa roiskui multa, hiki ja juurenpalat (ja ärräpäät...)!







Ekana kesänä (2012) jätin aidan viereen pienen rivin kanukkaa ja siirsin eteen päivänliljaa. Elokuussa 2013 kyllästyin ja heivasin loputkin kanukat mäkeen ja liljatkin lähti muualle. Niin paljon ihanaa lisätilaa istuttaa kaikkea oikeasti kivaa!






Juu, ne kanukat todella rehotti eivätkä pysyneet hallittuina riveinä. Taisi vaan innostua harventamisesta. Metsä on tuossa aidan takana, sitä ei tarvitse olla pihan puolella kukkapenkin täytteenä ; )




23. toukokuuta 2014

Pihan ongelmakohtia ennen ja jälkeen, osa 1








Between kirjoitteli Rikkaruohoelämää -blogissaan pihan ongelmakohdista ja haastoi muut tekemään samoin. Satuin löytämään pihakuvia vuodelta 2012, joka oli ensimmäinen kesä uudessa kodissa ja pihassa. Miten aika onkaan kullannut muistot! Vaikka on kulunut vasta kaksi vuotta niin nyt on vaikeuksia muistaa, millaisia kauheita ongelmakohtia pihalla oli.

Yläkuvissa ongelma oli kuiva ja kova, heinäjuurinen metsämaa, johon kuitenkin haaveilimme kasvimaata. Se toteutettiin rakentamalla kasvilaatikot ja sillä saatiin hyötykäyttöön tuokin pihan sivukaistale. Aita maalattiin viime kesänä.





Nämä kuvat ovat takapihalta ja kyseessä on ns. terassipenkki. Terassi on edellisten asukkaiden rakennuttama ja varsin erikoisen muotoinen. Kiva idea on kuitenkin ollut jättää keskelle tilaa kasveille. Ei kivaa oli se, että se oli päästetty todella huonoon kuntoon. Siinä sojotti muutama kitukasvuinen vuorimänty ja rhodo pikkutalvion ja vuohenputken tehokkaasti ympäröimänä. Kaikki saivat lähtöpassit. Seasta löytyi tuoksuköynnöskuusama, joka sai jäädä ja mittava läjä kiviä. Ihan hirveä tuo alkutilanne, huh huh...





Tässä sama paikka vielä toisesta vinkkelistä. Tänä keväänä siirsin takaosan saniaiset toisaalle, tilalle voisi siirrellä jotain muuta tai keksiä kokonaan uutta. Varjoyrteillä olisi toisaalta nyt tilaisuus vähän levittäytyäkin.






Sitten katsaus etupihalle. Näistä kuvista ainakin huomaa eron uuden ja vanhan välillä! Ennen -kuvassa ei kasva vielä juuri mitään. Villiintyneet angervot ovat tuhonneet nurmikon tehokkaasti kahdelta suunnalta, aitakin on ihan kamala. Tänä keväänä angervot lähtivät alareunankin penkistä ja tilalle tuli mm. kauniisti kukkiva kuriilienkirsikka. Tällä hetkellä tulppaanit ovat jo auenneet sekä aidanvieruspenkissä ihanasti tuoksuvat perunanarsissit : )







22. toukokuuta 2014

10 kuvaa kesään - toukokuu







Kesä on jo melkein täällä, vai olisiko nyt kuitenkin loppukevät virallisesti. 10 kuvaa kesään -haasteessa ollaan jo toiseksi viimeisessä kuvassa! Kovin on jo vihreää ja paljon kukkii kevätkukkia, mutta esim. puun ja pensaiden lehdet eivät toki ole ihan kesän tasolla vielä. Ensi kuussa sitten : )

Nurmikko on leikattu jo kerran ja terassilla on nautittu iltapäiväkahveja. Aurinkovarjoa ei ole vielä tarvittu, vaan olemme nauttineet lämpimistä auringon säteistä.





Meillä kerätään tänä kesänä kasvioita! Kummatkin lapset saivat koulusta tämän kesätehtäväksi. Viidennen luokan lopettavalla tytöllä kerättäviä kasveja (päällimmäinen lista) on 30 kpl, seiskaluokan lopettavalla pojalla kasvilista on 60 kasvin pituinen (alempi lista). Lapset ovat projektista ihan innostuneet, mutta kuitenkin taidan olla se, joka on kaikkein innostunein. Aika paljon ollaan jo löydetty, mutta toki monien kasvien kukintaa pitää vielä odotella. Alettiin jo huolestua kukkivan leskenlehden löytymisestä, mutta onneksi appivanhemmat bongasivat sellaisia yhdestä ojasta.




Vanha tietokirjallisuus painaa paljon, ja sehän sopii prässäystarkoitukseen. Suunnittelemme parhaillaan sitä, millaiset itse herbaariot tulevat olemaan. Paksumpaa paperia täytyy ainakin hankkia, ellemme sitten päädy käyttämään valmista leikekirjaa tai valokuva-albumia pohjana. Tulisi aika hieno : ) Myös kasvien  nimikointilappuja voi taiteilla vaikkapa vanhan tyyliseksi koukeroisella fontilla tms. Niin jännää ja hauskaa tämä kasvion keräys!



Pihan kielot alkavat pikkuhiljaa kukkia. Sisälläkin alkaa tuoksu olla melko huumaava. Ihanaa : )



15. toukokuuta 2014

Koiranhammas ja sen kavereita






Ensimmäinen koiranhammasliljan kukka on auki! Tosi söpö pikkuinen, ehkä kolmesenttinen suunnilleen. Lisää aukeaa varmaan lähipäivinä, kun lämpimämpääkin pitäisi tulla.



Se kasvaa nuokkuvasti täysin alaspäin ja ylhäältä näyttää tältä. Uusien kukkijoiden kohtaamiset on aina sykähdyttäviä ja hihkaisuja herättäviä tapahtumia ja erityisesti nämä pihan ensiesiintyjät.



Hyasintit ovat myös debytoineet komeasti. Eilen puuhasin näiden läheisyydessä ja moneen kertaan havahduin tuttuun tuoksuun. Millään ei meinannut mennä tajuntaan, että hyasinttipa tietenkin. Ehkä ensi keväänä jo muistan tämän ; )




Viime keväänä istutin terassin aidan viereen kaksi kärhöä, joista vaan toisessa on toistaiseksi elonmerkkejä. Odottelen silti kärsivällisesti, saattaahan se toinenkin vielä herätä. En kuitenkaan voinut vastustaa Honkkarissa näitä muutaman euron pikkuköynnöksiä! Vasemmanpuoleinen on vuorikärhö, joka on kaiketi aika huono talviselviytyjä. Mutta kokeillaan, jos vaikka edes tänä kesänä kukkisi.




Tässä kaivopenkki vähän oudommasta kuvakulmasta. Etualan raparperin siirsin eilen toisaalle, kun eihän sen paikka nyt perennapenkissä ole. Toivottavasti ei ota nokkiinsa. Vaikka pihamme on aika iso, en ole keksinyt raparperille oikein hyvää paikkaa, kaikki sopivat on jo varattu perennoille. Kuvassa istuttamista odottaa muutama kurjenpolvi ja yksi angervo.

Bongaa kuvasta Elli : )



Terassipenkki koki myös vähän entrausta eilen. Kolme uutta keijunkukkaa kokeilee nyt eloaan siinä. Harmillisesti purkeissa ei ollut lajinimiä, mutta tuolle vihreänkellertävälle löysin nimeksi ´Lime Rickey´. Toivon todella, että nämä viihtyvät tässä sillä olen ihan hurahtanut keijunkukkiin. Viime vuonna istutetuista selvisi hyvin Marmalade ja Berry Smoothie, kaksi muuta on henkitoreissaan ja yksi kokonaan menetetty.



Kissa pöydällä. Elli ei saa tulla ruokapöydälle sisällä, mutta kai se on ihan OK piipahtaa ulkopöydän päällä?




11. toukokuuta 2014

Elli 3 vuotta






Elli Beetu Pauliina Toopentytär täytti torstaina 3 vuotta. Juhlakalu ei tainnut asiaa oikein tajuta, vaikka hössötinkin tätä suurta tapahtumaa jo monta päivää etukäteen. Oli kuitenkin tyytyväinen ylenmääräisiin rapsutuksiin ja huomionosoituksiin.



Onnistuin saamaan kuvan haukotuksesta. Purukalusto näyttää päällisin puolin olevan kunnossa, vaikka ei ollakaan viime aikoina saatu harjattua Ellin hampaita pienellä vaaleanpunaisella vauvaharjalla. Jännä muuten, miten kilpikonnavärisen kissan kitalaessakin on mustia laikkuja. Ja huulissa : )




Tässä toinen vahingossa onnistunut otos. Saaliina suuressa loikassa saattoi olla joku pieni höttiäinen, tai ehkä ei sitäkään. Kuva on muutaman viikon vanha, silloin ei vielä ruoho ollut kovin vihreää. Taustalla myös pihan viimeiset keltavartiset kanukat, jotka sai vielä armoa, koska kasvavat talon kapealla seinustalla autotallin takana. Saattaapa tuohonkin kohtaan tulla joskus vielä uusi kukkapenkki...





Lahjaksi Elli sai kolme pientä lelua. Niin kivoja olivat, ettei niitä seuraavana päivänä enää löytynyt mistään. Tuo pallo varsinkin oli uusi, mukava tuttavuus jo hyviksi havaittujen peltohiirien lisäksi. Eikun kuvassa onkin musta hiiri, jolla sojottaa häntä. Pallolelu oli musta karvainen pallero, jonka sisällä oli kulkunen. Eipä auta muu kun alkaa kontata lattian rajoja, patterien taustoja ja kirjahyllyjen alustoja ja etsiä hiiret ja pallero.

Eilen olimme tyttären kanssa mukana kivalla bloggareiden Korkeasaaren retkellä. Oli todella hauska tavata ihmisiä blogien takana! Retkestä ovat kirjoittaneet ainakin Paula, Cheri, Mamma N ja Pepi.
Suurkiitokset järjestäjille ja "sponsoreille"!


7. toukokuuta 2014

Kevät kukkii






Ai että tämä kevätkukkien väriloisto on mukavaa katseltavaa! Näin aikaisin kukkia jaksaa vielä ihailla ja ihmetellä antaumuksella, loppukesän kukkijat eivät ihan näin isoa intoa saa aikaan.

Sain isäni vaimolta syksyllä esikoita, joita hän karsi pihaltaan. Hänellä oli sekä tummia liloja että näitä fuksianpunaisia, eikä syksyllä ollut enää varmuutta, kumpia nämä yksilöt olivat. Kaikki 8 esikkorypästä etupihan ison kirsikkapuun alla loistaa nyt fuksiaa. Ja todella loistaa, väri on todella kirkas ja kukkia on ihan tolkuttoman paljon! Tarkempaa lajiketta en tälle esikolla tiedä, tietääkö joku muu?



Takapihan ´päärynäpuupenkissä´ kukkii muun muassa orkideanarsissi. Aina yhtä kaunis : )



Syksyllä istutin ensimmäistä kertaa hyasintteja. Mutta voi kurjuus, toinen rypäs osui juuri liljojen juureen! No, sielä ne kurkistelee ja reippaasti kukkii. Kukinnan jälkeen pitää vähän siirtää väljempään. Ja koittaa tulevaisuudessa olla merkintöjen kanssa hieman tarkempi...



Syysalesta löytämäni Himalajanesikko kukkii myös loistavan värisin kukin. Pieni taimi vielä on, mutta kaipa se tuosta vuosi vuodelta suurenee. Taustalla hehkuu Keijunkukka Marmalade.



Palloesikko on avannut suurimman osan kukistaan, Ja lisää palloja on tulosssa, jee!




Etupihan kirsikan alla esikkojen kanssa loistaa myös ihanaiset tähtitulppaanit (Persian Pearl). Mutta sipulipussiin on varmaan pakkausvaiheessa joutunut muukalainen, sillä yksi tulppaani on ihan kirkkaanpunainen! Kuvassa kukka on lähes kiinni, mutta sillä ei ole keltaista keskustaa kuten persialaisilla. Vaikka peruspunainen ei kuulu lempiväreihini (eikä sovi tuon penkin sävyihin), saa
muukalainen kuitenkin kukkia nyt tuossa ainakin hetken.


2. toukokuuta 2014

Uusi kukkapenkki


Joka vuosi sitä näköjään järjestää itselleen jonkun isohkon kukkapenkkiprojektin, vaikka ei olisi tarkoituskaan. Tähänkin idea tuli ihan puun takaa ja heti oli alettava vimmalla hommiin. Etupihalla kasvaa kahta eri angervoa, kummatkin valkokukkaisia. Kun muutimme, ne oli päästetty ylisuuriksi tehden kulkuväylistä ahtaat. Kiivaimman remontin lomassa marras-joulukuussa 2011 leikkasin pensaat alas ja seuraavina vuosina niitä vielä parturoitiin.

Nyt  kuitenkin tajusin, että miksiköhän pidän etuoven läheisyydessä ´hyvällä paikalla´ tuollaista roskapensasta, josta en edes pidä? Siihen tilallehan saisi vaikka mitä ja paljon kivempaa! Oli onni, että routa oli jo sen verran sulanut, että pääsin saman tien kaivuuhommiin. Angervot löysi paikkansa pihatien vierestä ja talon päädystä, joissa tuo pensas on varmasti ihan ok. Toinen angervo sai jäädä vielä autopaikan ja aidan väliin kasvamaan ja uskoisin, että se saa siinä ollakin (ellei joskus tule taas yhtäkkistä vimmaa päästä sitäkin eroon...).



Mitään suurta suunnitelmaa en kukkapenkille ehtinyt keksiä, muuta kun sen, että halusin siihen jonkun kivan pikkupuun, ehkä riippuvaoksaisen. Löysin kuriilienkirsikka ´Ruby`:n, jolla kauniin kevätkukinnan lisäksi pitäisi myös olla kaunis lehdistö ja kiva syysväritys. Penkin toinen puoli kaipasi myös jotain isompaa. Siihen löytyi peikonpähkinä, jollainen meillä oli edellistä edellisen kodin etupihalla. Muistan, kuinka taloyhtiön rouvat olivat kauhuissaan, kuinka pensaassa on jokin tauti, kun lehdet on ihan ryppyiset. Eivät uskoneet, kun sanoin, että ne kuuluu olla ; )

Pikkupuiden lisäksi toinen must penkkiin ovat tietenkin pionit! Olin jo varma, ettei pihallemme kertakaikkiaan mahdu enää yhtään pionia, mutta väärässäpä olin. Kivikasojen paikalle tulee kuun lopussa valkokukkainen kerrottu ´Immaculee´ ja vaaleanpunainen ´Mons Jules Elie´. Jo kolmantena keväänä pääsen noutamaan tilaamani pionit Marketanpuiston puutarhapäivästä Pionien kodin pisteestä. Tästähän alkaa tulla pelottavasti jo perinne...

Tuolla tulppaanien keskellä kasvaa nyt kolme muuta kerrottukukkaista pionia, joten nämä uudet jatkavat mukavasti sarjaa. Istutin myös lamohietakirsikan, josta olen aina kovasti pitänyt. Edellisen kodin pihalla sitä oli, mutta se kitui kun maa oli niin koppuraista ja ravinnotonta. Lisäksi jänikset parturoi sen suojauksista huolimatta joka vuosi.



Rikkaruohoelämän Between kertoi hyvistä taimista, joita oli saatavilla HongKongissa (kiitos vinkistä!). Heti samana päivänä töiden jälkeen ryntäsin katsomaan, olisiko lewisioita ja olihan niitä. Näissäkin on jännää tunnearvoa, sillä sain tällaisia yhtenä äitienpäivänä mieheltä ja lapsilta. Tuossa oikeassa alalaidassa on muuten kasvi, jonka lapussa luki syyshohdekukka. Eipä ollenkaan näytä siltä! Lapun latinankielisen nimen perusteella kasvi paljastui päivännoudoksi. Nätti se on, toivottavasti viihtyy.



Hieman ankealtahan tuo penkki pikkuruisine perennoineen nyt vielä näyttää. Kesäkukkia voisi lisätä väleihin. Niin ja vaikkapa pioniunikkoa siemenestä!



Kasvatuslaatikotkin ovat valmiina aloittamaan kauden. Perunat on jo istutettu, samoin porkkanat. Perunaksi valikoitui tänä vuonna ihan perus-Timo, mutanttimuotoja siis tuskin näemme tänä kesänä. Vuoroviljely toteutuu meillä kahta laatikkoa vuosittain vuorottelemalla, muuhun ei ole mahdollisuutta. Yrttikauppaan olisi piakkoin päästävä, ruukuissa kasvaneet mintut eivät nimittäin näytä elonmerkkejä, eikä yrttipenkissä juuri mikään muukaan kuin ruohosipuli. Vähäluminen talvi kai koitui kohtaloksi. Laatikot tulevat muuttumaan mustiksi, kunhan vaan saamme sateettomia päiviä.



Ja loppuun vielä yksi herkku, pikkuinen jouluruusu. Tarkempaa lajinimeä purkissa ei ollut, mutta joltain minimuodolta vaikuttaa. Vasemmalla näkyy vaaleajouluruusun lehti, joka tämän rinnalla on aika iso. Näitä jouluruusujahan ei koskaan voi olla liikaa!