24. heinäkuuta 2014

Pihan pinkit




Pionien jälkeiseen aikaan mahtuu onneksi kaikenlaista muuta hienoa kukkijaa. Punaväriminttu aloittelee kukintaansa, joka on hurjan kirkas pinkki. Kiva piristys hellepihaan! Tuo kaunis kirjava lehti kuuluu syysleimu Créme de Menthelle, joka kukkii vasta myöhemmin.




Easy Elegance -ruusu Little Mischief puhkesi myös voimakkaan pinkkiin kukkaan. Tykkään hurjasti myös noista vihreistä, kiiltävistä lehdistä. Tämä kukki ainakin viime vuonna ihan pakkasiin asti, luultavasti sama toistuu tänäkin vuonna.



Kirjoapteekkarinruusu Rosa Mundi (ruotsiksi Polkagrisros ; ) lymyilee kirjavine kukkineen lehden alla. Kukat ovat todella hauskat ja tuntuu, että jokainen on vähän erilainen. Myös tämä on viime vuosina ollut kiitollinen kukkija, vaikka aika pikkuinen taimi onkin.



Emännän elkein pihalla astelee neiti Elli. Ulkoillessa ilme on usein tuollainen puolikoviksen viileä katse. Joku villi puoli kai sieltä pyrkii esiin, kun metsästysvaistot on oltava pihalla kunnossa. Muutaman kerran orava on päässyt karkaamaan Elliltä ihan tassun mitan päästä, on siis vaan ajan kysymys, milloin tulee saalista.



Keskeltä nurmikkoakin voi hyvin tähyillä saaliita. Ainakin kimalaisia pääsee usein läpsimään, sekä pienempiä höttiäisiä.



Saalista löytyy myös ihmisten popsittavaksi. Ahomansikat kasvavat Rhodon varjossa ihan jumbokokoisiksi. Makoisia, pyöreitä palleroisia : )



No nämä sitten... Hmmm. Viime vuonna meillä oli epäilyttävän muotoisia perunoita, tänä vuonna retiisejä näytti vaivaavan samantapainen outomuotoisuus. Voisipa melkein sanoa, että yök. Ensi vuonna yritän muistaa jättää retiisit kylvämättä, kun ei niitä meillä syö kuin mummo : )


20. heinäkuuta 2014

Villi Pohjola -peitto


Ystäväni sai vauvan toukokuussa ja hän pyysi minua tytön kummiksi. Olin ihan oonnesta ymmyrkäinen ja heti tietysti aloin miettiä, mitä tekisin vauvalle lahjaksi. Tänään oli nimiäiset ja voin paljastaa tekeleeni.

Valitsin malliksi Villin Pohjolan, joka on Hupsistarallaa -blogin Terhin neroilema. Hurjan suloinen peittomalli ja tiesin heti, että ystäväni pitää siitä. Tuumasta toimeen ja Dropsin Paris -lankaa tilaamaan. Puuvillainen peitto oli tälle vauvalle oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä hän asuu erittäin lämpimässä maassa, jossa ei villaiselle peitolle olisi tarvetta.



Tein peiton tarkkaan ohjeen  mukaan. Eläinten kasvot toteutin intarsianeuleella, jolloin toista väriä ei tarvinnut ollenkaan kuljettaa toisen värin takana. Lopuksi päättelyurakka oli melkoinen, mutta mielestäni se oli siistin lopputuloksen arvoinen.




Nallen naama oli aikasta söpö.



Peuralle virkattiin komeat sarvet.



Mäyrä on aika mustavalkoinen tyyppi.




Ystäväni fanittaa kettuja, joten korttiin pistelin ketunnaaman ja loput onkin ihan tyttöhempeilyä : )



5. heinäkuuta 2014

Kesälomailoa





Täällä on puuhattu sellaista, mitä kesälomaan kuuluu. Syöty kaikki mahdolliset ateriat pihalla, suunniteltu lomatekemisiä ja nautittu pihasta kukin omalla tavallaan. Itse olen keskittynyt pionien nuuhkimiseen, siitä en saa koskaan tarpeekseni.

Yläkuvan kesäkimpun takaa pilkistää yhden onnellisen lomailijalapsen kasvot : )




Tämän kevään ostos kiinanpioni Immaculee on avannut ekan kukkansa. Toinen valitettavasti otti ja homehtui. Voisi tätäkin kuvata jäätelötermein vaikkapa kermaiseksi vaniljapalloksi.




Kasvistoon olemme saaneet suhteellisen harvinaisiakin kasveja kerättyä. Hieman jo huolestuin, että löydämmekö kissankäpälää tai ketoneilikkaa mistään, mutta huoli oli onneksi turha. Muutaman kilometrin säteellä kesämökistä löytyivät. Ja huvittavinta tässä on se, että tajusin ketoneilikkaa kasvavan omassa kukkapenkissäkin! Se tosin on Plantagenin versio, joten ei sitä varmaan olisi kehdannut kasvistoon laittaa. Myös tuo kuvan kissankäpälä on kotoisin Plantagenista.



Tällä erää viimeinen kurjenmiekka on tämä dramaattinen Provencal.



Elli teki mielenkiintoisen löydön trampan takaa: Myyrän kolon!




Siinä oli varmaan hyvät aromit jäljellä, sen verran paljon se pikkukissaa kiinnosti. Lopulta sitä kauhottiin tassuilla ihan kainaloa myöten. Korvien ilme on yhtä vakava kun on toimintakin. Melkein jo luulisi tuolla kauhomisella saavan jotain saalistakin, mutta eipä tullut myyrää meidän kaupunkilaiskissalle tälläkään kertaa. Tänään kolon aromit olivat jo sen verran laimeat, että ihan vaan pikkuisen kauhottiin muodon vuoksi.