28. helmikuuta 2015

Remonttia!






Bloggaukseen tuli pieni tauko, kun meidän teki mieli aloittaa remppaaminen talon itäsiivessä. Päätös tapahtui hyvinkin nopeasti ja kaikki sai alkunsa pienen vaatetelineen sortumisesta. Pienestä purosta syntyi äkkiä isompi virta, kun päätimme heivata tyttären huoneen rumat vaatekaapit ja korvata ne entisen askarteluhuoneen vaatekaapeilla. Voin sanoa, että 12-vuotiaan tyttölapsen kaapeissa on paljon pientä ja isoa tärkeää tavaraa, mm. kallisarvoisia eri ravintoloista kerättyjä serviettejä ja hienoja kiviä ; )


Kaksi viikkoa sitten järjestelyt olivat niin pitkällä, että saimme siirtää sänkymme väliaikaisesti olkkariin. Ylimääräinen löhöilytila (tosin löhöilyaika on hyvin rajallista!) on oikein tervetullutta ja kissakin tykkää! Onneksi olkkari on niin suuri, että yksi normaalikokoinen parisänky sujahti sinne ihan hyvin, eikä se vie edes kovin paljon tilaa.



Elli tosiaan otti huonekalurallista kaiken irti ja löysi monia kivoja oleskelupaikkoja!



Vanha vaatehuone pääsee jälleen alkuperäiseen käyttöönsä, mutta nyt siitä tulee ihan oikea käyttövaatteiden säilytyspaikka, eikä mikään tavaran dumppaushuone, jollaisia vaatehuoneemme ovat aina ennen olleet. Joku voisi kutsua uutta vaatehuonetta walk in -closetiksi.

 Vaatehuone jää oikealle, kuvassa rakennusmuovilla suojattuna oviaukko. Paneelit seiniltä sai kyytiä, alta paljastui varmaankin 60-luvun alkuperäinen punaruskea seinämaali.



Näkymä toiseen suuntaan. Ovi vasemmalla vie pyykkihuoneeseen (entinen pannuhuone). Tuohon portaiden kohdalle on tulossa ihan oikea seinä ja portaiden yläpäähän mahdollisesti ovi jossain vaiheessa myöhemmin. Ellikin löytyy kuvasta, kun oikein tarkkaan katsoo.



Kattopaneelitkin saivat kyytiä samalla, kun vaihtoon menee muutkin pinnat. Vaaleanharmaa maali sivuseinissä (paitsi ikkunoiden luona) on Country French -kalkkimaalia sävyssä Savu. Sillä tuli hauska mattainen pinta. Toinen paketti on vielä jäljellä, sitä käytettään ainakin uuteen, rakennettavaan seinään.

Sängynpäädyksi valitsimme tuollaisen vanhan rautasängyn näköisen : ) Etsittiin kuvia Pinterestissä ja päädyttiin tuollaiseen melko simpeliin malliin. Piirustelin viivat lyikkärillä vatupassia apuna käyttäen seinään ja teippasin rungon kohdat umpeen. Sitten vaan mustasta ja valkoisesta sekoitettua tummaa päälle. Seinän yläosaan meinaan laittaa erilaisia tauluja rykelmän, jotta nuo eristelevyjen raotkin vähän peittyisi.

 Vielä on paljon maalattavaa, rakennettavaa ja sipisteltävää, mutta paljon ollaan jo tehtykin. Vähän alkaa jo hahmottumaan, millainen tilasta valmiina tulisi. Vieläkin jaksan ihmetellä sitä, miten tuo harmaa nyt yhtäkkiä onkin tosi ihana väri, kun ennen sitä kammoksuin. Syytän vaikka keski-ikää mielenmuutoksesta ; )




11. helmikuuta 2015

Color affection ja kukkamyssy





Melkoisen suurityöinen huivi valmistui reilu viikko sitten. Helppoa neuletta sinänsä, pelkkää aina oikeaa ja lisäyksiä, mutta koska huivin koko kasvoi koko ajan, lopussa tuntuui, ettei syli meinaa riittää.

Puuduttavan neulonnan palkitsee kuitenkin ihana lopputulos! Malli on huippusuositun Veera Välimäen Color Affection (maksullinen ohje Ravelryssä). Lankoina käytin ihkulankoja, joista ruskeista sävyistä onneksi jäi vielä kivat jämät. Vaalein ruskea on kanadalaisen Sweet Georgian tough sock värissä ginger. Vaaleanpinainen on Frog Tree Pediboo, pehmeä sukkalanka. Nämä raahasin vuosi sitten New Yorkista. Tumma ruskea on Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä kahvi, lankavaihdossa saatu ihanuus. Ajattelin, että tähän projektiin voi hyvillä mielin käyttää näitä lankoja, ja onneksi käytin! Joskus tuntuu hankalalta korkata jokin ihana kerä, mutta pitäisi vaan uskaltaa enemmän, käytettäväksihän ne kuitenkin on hankittu.



Huivista tuli erittäin kookas, mutta se on kuitenkin sopivan kapea kieputettavaksi hartioille. Käytännössä se kuitenkin toimi arkipäivänä parhaiten niin, että oli solmittu edestä ja muuten lämmitti hartioita. Reunaan tein i-cord -päättely, jonka ohjeen kurkkasin Dropsin sivuilta.




Pikkutyönä valmistui Xerantheum -myssy. Hauska ja nopea malli! Lankana on Wendy Merino Bliss, joka on alunperin ollut hailakan vihreää. En liiemmin pitänyt väristä, joten kokeilin siihen Kool Aid -jauheita. Hyvin peittyi vihreys, mutta tulihan tuosta langasta hieman omituinen, ainakin siinä on vahvaa semisolidiutta, mikä ei sinänsä ole yhtään paha asia. Tämä pipo menee valmiiden kasaaan odottamaan loppukäyttöä.

Aivan ihanaa, kun htäkkiä tuli kevät! Kohtahan tässä pääsee puutarhahommiin : ))


5. helmikuuta 2015

Kuvia kesästä





Sain joskus syksyllä betweeniltä haasteen julkaista viisi kuvaa viime kesästä, piristämään ankeaa syksyä. Silloin en löytänyt kesäkuvia mistään, joten haaste jäi toteuttamatta. Eilen kuitenkin katselin tarkemmin muistikortin kansioita ja sieltähän löytyi satamäärin vihreyttä ja vehreyttä vuosimallia 2014. 

Kyllä tähän hieman ankeaan talveenkin kaipaa piristystä, vaikka kevät jo kolkutteleekin. Itse asiassa valitsin enemmänkin keväisiä kuvia, sillä keväässä on aina jotain erityisen spesiaalia verrattuna kesään. Vihreys on vivahteikkaampaa ja puutarhassa on vielä jollain lailla siistiä kun rikkaruohot ei ihan valtoimenaan rehota.

Ylimmässä kuvassa on ihanainen suklaakosmoskukka. Se kukki ahkerasti terassiruukussa koko kesän ja syksyllä kätkin sen maan suojaan, jospa se vaikka selviäisi talvesta. Muutaman kuukauden päästä sen sitten näkee.



"Päärynäpuupenkissä" kasvaa kaikenlaista oranssia ja kellertävää. Tuikellukat on aina ahkeria kukkijoita ja kuvassa näkyy vielä kevään sipulikukkiakin. Vasemmalla keskellä pilkistää myös pikkukurjenmiekka kelta-ruskeana! Ihan takana oleva raparperi sentään pääsi viime kesänä kasvimaalaatikkoon.



Tässä pikkuisia siemenviljelmiä, edessä kukkia (kehäkukkaa ja ruiskukkaa sekä unikkoa ainakin), taempana porkkanaa, hernettä ja salaatteja. Tässä vaiheessa pienet vihreät alut ovat ihan vastustamattoman ihania, mutta loppukesällä kaikki on jo räjähtänyttä ja holtitonta (ja puutarhuri ainakin tässä tapauksessa jo laiskistunut hoitamaan asiaa).



Takapihan terassin kupeessa kukki ihanasti rönsyleimu, akileija oikealla aloittelee.



Kaivopenkissä oli loppukeväästä näin vehreää. Olin iloinen noista pinkeistä ja liloista tulppaaneista, jotka toivat kivasti väriä tuonne nurkkaukseen. Pionit etualalla olivat jo vehreitä, mutta kukkia joutui vielä odottelemaan. Ensi kesänä onkin vuorossa ainakin operaatio ´aidan tukeminen ja suoristus´...



Kerta kiellon päälle: Kuudes kuva näyttää takapihan terassipenkkiä toisesta suunnasta. Tuo angervo kasvoi viime kesänä ihan megalomaanisesti ja teki komean kukkavarrenkin. Ja ah, tuoksuköynnöskuusama on kukassa, voin melkein tuntea sen hunajaisen makean tuoksun sieraimissani.

Enää muutama kuukausi tähän vihreyteen, kyllä me jaksetaan!