17. huhtikuuta 2016

Kevättä ilmassa






Ihana kevätaurinko on hellinyt meitä viime päivinä. Hyvää tekee tämänpäiväinen sadekin, ja ensi viikolla pääsee kuitenkin taas pihatöihin.

Elli on nauttinut ulkoilusta erityisen paljon. Vielä reilu viikko sitten ulkoilut olivat melko lyhyitä, varmaan siksi, että maasta hohkasi pikku tassuille kylmää. Tällä viikolla on vaadittu ulos pääsyä heti, kun kotiudun töistä. Ja sehän sopii : )


Ulkona on selvästi tuoksujen ja äänien ilotulitus, ainakin sellaiselle jolla on herkät kissan aistit. Höttiäsiäkin jo vähän lentää ja lintuja ja oravia pitää tuijotella.

Tulppaania pukkaa ja pionien alutkin on bongattu joka puskasta. Suloiset tarhakylmänkukan karvaiset versot nousevat myös, kuvassa lumikellojen vieressä.



Hakuropaju näyttäisi olevan voimissaan, mikäli versojen punaisuudesta voi jotain päätellä.  Elli tarkistaa, että pionien versojen  alkuja todella on nähtävissä.



Istutin syksyllä enimmäkseen valkoisia sipulikukkia. Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia, sillä vielä pari vuotta sitten kaikki valkoiset kukat olivat mielestäni äärimmäisen tylsiä. Mutta ei enää : )

Ihania nämä krookukset!



Kasvimaalaatikon reunalla kukkii yksi urhea valkovuokko. Kaverinsa vähän kauempana ovat vielä nupulla, mutta tälle yksilölle on sattunut erityisen aurinkoinen paikka.




Mikähän tuolla sammaleen seassa tuoksuu?



(Kaikki tämän postauksen kuvat ovat poikani ottamia.)


4. huhtikuuta 2016

Nelma, kupla ja kaverit






Hupsis, nämä kuvat on näemmä otettu talvella. Jäänyt pari postausta luonnoksiin uinumaan, mutta nyt on hyvä hetki julkaista nämä, ennenkuin on yhtäkkiä kunnon kevät.

Tämä palleropipo on oma malli, hyvin simppeli sellainen, kuten näkyy. Jujuna on monivärisellä langalla tehdyt pallot ja isohko tupsu samoista ja lähisävyn langoista.


Malli: Nelma Hat (Ravelry-linkki, ilmaisohje) 
Langat: Drops Big Merino ja Manos Maxima
Puikot: 4,5 mm ja 5 mm




Tässä pipossa muuten samat tiedot, mutta pohjalankana Dropsin Nepal. Aivan ihana keltavihreä, mutta ikävä kyllä Nepal kutittelee jonkun verran, toisin kuin Merino.




Suomenlampaanvilloja minulle on kerääntynyt aikamoinen määrä, kun sa vaan on niin ihanaa! Kätevintä se on mielestäni lapasissa, jossa kutittavuus ei ole niin iso ongelma. Pojalla oli tarvetta lapasille, joissa olisi kolot peukaloille.



Letkun kylän ruskeasta langasta ja Bovikin tilan vaaleasta syntyi Kuplat, hyväksi havaittu lapasmalli. Muokkasin kärkeä vähän (sillä inhoan kitchener´s stitchiä) ja kavensin kuplissa ylimääräisiä silmukoita pois. Hyvä tuli noinkin, kivan pyöreä. Ja nyt on hyvä näpytellä kännykkää pakkasellakin!



Muutamasta ihkulangasta syntyi Maasälpä -huivi. Malli on Veera Välimäen kirjasta Huivileikki. Lankoina Puffan glitteriä sisältävä lanka värissä Luoto ja Louhittaren luolan Tuulen tytär sävyssä Hopea. Huivin malli on aika erikoinen, sillä toinen pää lähteekin ensin neulotuista kolmioista ihan toiseen suuntaan. Kaulalle kietominen on aika haastavaa, joten tämä huivi on ikävä kyllä jäänyt aika vähälle käytölle. Saattaa olla, että puran sen jossain vaiheessa ja otan ihkulangat parempaan käyttöön.



Ja vielä yhdet pikkulapaset. Näidenkin malli on oma, mutta se on edelleen puhtaaksikirjoitusta vailla, ollut jo viime talvesta. Nämä ovat varsinaiset testikappaleet, joiden kärjetkin on näemmä ihan eri paria. Juuri kärkien kohdalla mulla onkin ongelma ohjeen kirjoituksen kanssa. Pitää siis neuloa vielä ainakin yhdet lapaset, jotta saan selkoa siitä, miten kärkikavennus oikein menee. Lankana näissä on joku sellainen, jonka alkuperästä ei ole mitään havaintoa. Rouheaa on, ja väri on kiva.

Lauantaina pääsi jo ihanasti pihahommiin! Jospa kohta bloginkin sisältö olisi jotain muutakin kuin neuleiden esittelyä. Kovasti tekisi jo mieleni mennä kuvaamaan maasta nousevia pikkualkuja!